Suomalaiset kirjoittavat yhtä kieltä ja puhuvat toista. Oppikirjoissa opetetaan kirjakieltä, mutta kadulla, töissä ja jokaisessa tv-sarjassa kuulet puhekieltä. Sitä ei tarvitse puhua, mutta se pitää ymmärtää.
Muodon me menemme sijaan sanotaan me mennään. Tämä on puhekielen yleisin piirre.
he menevät → ne menee. Ihmisistäkin sanotaan ne ja se, ei he ja hän.
minä → mä, sinä → sä, minun → mun, sinun → sun, minulla → mulla, sinulle → sulle.
Yleiset verbit lyhenevät: olen → oon, menen → meen, tulen → tuun, en tiedä → en tiiä.
Lyhyistä sanoista putoaa loppuvokaali: kyllä → kyl, että → et, mutta → mut, sitten → sit, miksi → miks.
vaikea → vaikee, pimeä → pimee, tärkeä → tärkee. Sama tapahtuu monissa muodoissa: isoa → isoo.
Valitse verbi ja vertaa, miten se kirjoitetaan ja miten se sanotaan.
Poimittu sanakirjasta. Lukija tunnistaa nämä kaikki.